Luottamus tarkoittaa Wikipedian mukaan tunnetta tai varmuutta siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, ja että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Luottamus on ennen kaikkea tunne, jonka kohdistamme ihmiseen, johon luotamme. Itse ajattelen, että luottamuksen kulmakivi on Lupaus. Lupauksen pitäminen ei ole aina helppoa tai kivaakaan, mutta se on osoitus vastuun kantamisesta sekä siitä, että osaa käyttäytyä vastuullisen aikuisen tavoin. Kannattaa siis olla varovainen mitä lupaa! En noin ylipäätään arvosta kovinkaan paljon ihmisiä, jotka kertovat laveasti aikomuksistaan ennen kuin ovat tarttuneet toimeen. Eipä silti että ihmisellä on hyvä olla unelmia! Lupaus on mielestäni myös osoitus tahtotilasta - teen sen minkä lupasin, koska olen sitoutunut siihen mitä yhdessä sovimme. Lupauksen pitäminen on myös arvostuksen osoitus toista ihmistä kohtaan.
Yksi luottamuksen kulmakiviä on myös Rehellisyys. Olen ihmissuhteissani usein ilmaissut, miten kestän paljon totuutta, mutta en yhtään valheita :( Uskon että luottamus voi palautua tietynlaisten kriisien jälkeen, mutta pään lyöminen seinään kerta kerran jälkeen on yksinkertaisesti tyhmyyttä! Olen myös valmis antamaan anteeksi ja suomaan toiselle ja itselleni uuden mahdollisuuden. Uutta mahdollisuutta täytyy kuitenkin osata arvostaa ja siihen pitää suhtautua sen asettamalla vakavuudella. Tommy Tabermann puki tämän kauniisti sanoiksi yhteen lauseeseen runossaan : "Värisevää sielua ei saa tallata".
Lapsi tarvitsee perusluottamuksen syntymiseksi ympärilleen rakastavia, luotettavia, sanansa pitäviä ja vastuunsa kantavia aikuisia. Voisimmekohan suoda näitä arvoja myös toisillemme, aikuisille? "Truth hurts"- sanotaan. Mutta on tärkeää että se sanotaan silti. Voisiko tämän viikon tavoitteena olla sellaisen hyväksyvän ja rakastavan ilmapiirin luominen, jossa on helppo olla rehellinen ja luottamuksen arvoinen. Puolin ja toisin.
Aurinkoista ja rakkauden täyttämää viikkoa sinulle lukijani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti