Koskettavaa

Joskus harvoin kohtaa jonkin sellaisen asian, joka todella koskettaa. Ehkä iästä johtuen, noita koskettavia hetkiä on tullut vastaan entistä useammin. Jotain jonka haluaa muistaa. Jotain joka todella liikuttaa ja saa jonkin läikähtämään sielussa. Koskettavat hetket ovat ennakoimattomia, ja usein käy niin, että kun suunnittelee tai odottaan jotain, tilanne voi olla mukava tai mieleenpainuva, mutta ei jää kuitenkaan muistiin sielun syövereihin. Koskettavin muistijälki jääkin usein yllättävästä, pienestäkin asiasta joka urheilutermein osuu suoraan maaliin.

Tämän viikon koskettavin hetki löytyy oheisesta videosta. Kaunista laulantaa - kaunista :)
Alkuperäinen biisi lienee Jenni Vartiaisen, ja laitoin sanat oheen luettavaksi. Joskus sitä vain tietää, että olen kokenut tuon tunteen, tiedän mistä hän puhuu. Toivottavasti myös sinä löydät iloa tästä :)

Kaunista viikkoa!

***

Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
Työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Kohtaammeko eessä kuulun katedraalin
Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin
Onko hän siellä?
Lontoon metrossako käy viereeni istumaan
Vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan, tomuisella tiellä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Olkoon silloin lintu tai lapsi
Mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan
Se tahto on Herran
Tietäkää, että tulee se päivä jolloin nään hänet edessäin
Vaikka joutuisin etsimään vuosituhannet vielä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen