Koskettavaa

Joskus harvoin kohtaa jonkin sellaisen asian, joka todella koskettaa. Ehkä iästä johtuen, noita koskettavia hetkiä on tullut vastaan entistä useammin. Jotain jonka haluaa muistaa. Jotain joka todella liikuttaa ja saa jonkin läikähtämään sielussa. Koskettavat hetket ovat ennakoimattomia, ja usein käy niin, että kun suunnittelee tai odottaan jotain, tilanne voi olla mukava tai mieleenpainuva, mutta ei jää kuitenkaan muistiin sielun syövereihin. Koskettavin muistijälki jääkin usein yllättävästä, pienestäkin asiasta joka urheilutermein osuu suoraan maaliin.

Tämän viikon koskettavin hetki löytyy oheisesta videosta. Kaunista laulantaa - kaunista :)
Alkuperäinen biisi lienee Jenni Vartiaisen, ja laitoin sanat oheen luettavaksi. Joskus sitä vain tietää, että olen kokenut tuon tunteen, tiedän mistä hän puhuu. Toivottavasti myös sinä löydät iloa tästä :)

Kaunista viikkoa!

***

Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
Työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa
Katsokaa, että kaunis oon
huuleni punatkaa
Ja jotain punaista päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Kohtaammeko eessä kuulun katedraalin
Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin
Onko hän siellä?
Lontoon metrossako käy viereeni istumaan
Vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan, tomuisella tiellä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Olkoon silloin lintu tai lapsi
Mä tunnistan hänet rakkaakseni vaikka silmäni ummistan
Se tahto on Herran
Tietäkää, että tulee se päivä jolloin nään hänet edessäin
Vaikka joutuisin etsimään vuosituhannet vielä

Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän, tiedän sen
Meillä on elämä ikuinen

Luottamus

Luottamus tarkoittaa Wikipedian mukaan tunnetta tai varmuutta siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, ja että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Luottamus on ennen kaikkea tunne, jonka kohdistamme ihmiseen, johon luotamme. Itse ajattelen, että luottamuksen kulmakivi on Lupaus. Lupauksen pitäminen ei ole aina helppoa tai kivaakaan, mutta se on osoitus vastuun kantamisesta sekä siitä, että osaa käyttäytyä vastuullisen aikuisen tavoin. Kannattaa siis olla varovainen mitä lupaa! En noin ylipäätään arvosta kovinkaan paljon ihmisiä, jotka kertovat laveasti aikomuksistaan ennen kuin ovat tarttuneet toimeen. Eipä silti että ihmisellä on hyvä olla unelmia! Lupaus on mielestäni myös osoitus tahtotilasta - teen sen minkä lupasin, koska olen sitoutunut siihen mitä yhdessä sovimme. Lupauksen pitäminen on myös arvostuksen osoitus toista ihmistä kohtaan.  

Yksi luottamuksen kulmakiviä on myös Rehellisyys. Olen ihmissuhteissani usein ilmaissut, miten kestän paljon totuutta, mutta en yhtään valheita :( Uskon että luottamus voi palautua tietynlaisten kriisien jälkeen, mutta pään lyöminen seinään kerta kerran jälkeen on yksinkertaisesti tyhmyyttä! Olen myös valmis antamaan anteeksi ja suomaan toiselle ja itselleni uuden mahdollisuuden. Uutta mahdollisuutta täytyy kuitenkin osata arvostaa ja siihen pitää suhtautua sen asettamalla vakavuudella. Tommy Tabermann puki tämän kauniisti sanoiksi yhteen lauseeseen runossaan : "Värisevää sielua ei saa tallata". 

Lapsi tarvitsee perusluottamuksen syntymiseksi ympärilleen rakastavia, luotettavia, sanansa pitäviä ja vastuunsa kantavia aikuisia. Voisimmekohan suoda näitä arvoja myös toisillemme, aikuisille? "Truth hurts"- sanotaan. Mutta on tärkeää että se sanotaan silti.  Voisiko tämän viikon tavoitteena olla sellaisen hyväksyvän ja rakastavan ilmapiirin luominen, jossa on helppo olla rehellinen ja luottamuksen arvoinen. Puolin ja toisin.

Aurinkoista ja rakkauden täyttämää viikkoa sinulle lukijani  :)

Pitäisikö antaa periksi?

Luen usein Positiivareiden julkaisemaa Ajatusten Aamiaista. Se on ilmainen viestipalvelu, jonka voi tilata osoitteesta www.positiivarit.fi  Ajatusten Aamiainen kolahtaa postilaatikkoon työpäivien aamuina. Mikäpä olisi parempi tapa aloittaa työpäivä! Olen ottanut tavakseni kopioida itselleni niitä kaikkein koskettavampia ajatuksia. Olen tehnyt niistä oman pienen arkistoni.

Tällä viikolla ajatusten aamiainen sisälsi taas sellaista tekstiä, joka kosketti heti ensi lukemalta. Tekstikatkelma pohtii periksiantamattomuutta. Tunnistin itseni heti. Optimismin ja positiivisuuden voimalla pusken eteenpäin läpi tuulen ja tuiskun. Joskus kannattaisi kuitenkin antaa periksi. Uskon että tämä on yksi vaikeimpia oppimisen paikkoja minulle itselleni elämän kulussa.

Tekstikatkelma menee seuraavasti:

Älä koskaan anna periksi. Mutta jos tapa, jolla päämäärääsi pyrit, ei kerta kaikkiaan ole oikea, vaihda sitä.

Raja periksi antamattomuuden ja jääräpäisyyden välillä on ohut ja epäselvä. Toiset puhaltavat vuositolkulla ilmaa rikkinäiseen ilmapalloon saadakseen sen täyteen. Mitä kauemmin olet jo puhaltanut, sitä vaikeampi sinun on myöntää, että ehkä ratkaisumallisi on väärä. Ehkä sinun pitäisi ostaa uusi pallo. Mutta oltuasi uskollinen vanhalle rikkinäiselle pallollesi monta vuotta, koet epäonnistuvasi, jos vaihdat sen uuteen.

Todellisuudessa se, että myöntää olleensa väärässä ja uskaltaa aloittaa alusta ei ole epäonnistumisen, vaan onnistumisen lähtökohta.

Kaikkea ei aina saa korjattua. Joskus jokin asia elämässäsi  on hajalla kuin ilmapallo, etkä saa puhallettua sitä kuntoon. Joskus täytyy luopua vanhasta ja aloittaa alusta. Pään hakkaaminen toistuvasti samaan seinään ei ole urheutta, se on tyhmyyttä.

Mieti kummalla puolella rajaa seisot.

-Veera Nieminen-

AUTS! Osui ja upposi! Toivoisin että voisin vielä itse työstää tuota epäonnistumisen tunnetta. Että ymmärtäisin, että epäonnistumisen tunnustaminen voisi olla lähtökohta uudelle ilman että se muistuttaisi olemassaolostaan katkeruutena, itsesyytöksinä ja pettymyksenä. Että voisin antaa itselleni mahdollisuuden. Että voisin olla itselleni armollinen.

A Littele Prayer - Pieni Rukous

A Little Prayer on kuin pieni rukous. Se on toive paremmasta ja tuo toivottavasti pienen hengähdystauon arjen pyörteisiin myös sinulle lukijani. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää.
Olen aloittanut kirjoittamaan blogiani sellaisessa elämäntilanteessa jossa todella tarvitsen toivoa paremmasta. Elämä ei ole ihan parhaimmillaan juuri nyt. Ja samalla on :) Täytyy muistaa olla kiitollinen niistä monista, monista hyvistä asioista, jotka elämässäni ovat hyvin.

Blogi tulee sisältämään ajatuksiani elämästä. Joskus ne voivat olla syvällisiä ja joskus kovin pinnallisia. Katsotaan lukeeko joku blogiani? Aika näyttää? Ja sanottakoon myös se heti tähän alkuun, että blogillani ei ole mitään uskonnollista tarkoitusperää. A Little Prayer kuvaa mielestäni sitä ajatusmaailmaa tai olotilaa, jonka juuri nyt koen. Toivon että valo palautuu elämääni pienin askelin. Päivä kerrallaan. Pieni positiivinen ajatus toisensa perään. Yritän tuoda tähän blogiin hyviä asioita meidän kaikkien iloksi.

Toivon sinulle lukijani kaikkea hyvää elämääsi. Toivon että sinäkin jaksat olla optimistinen ja uskoa siihen että tulevaisuus tuo mukanaan jotain hyvää. Eikö niin?